Layla

Teos: Layla
Kirjoittanut: Jari Tervo
Kariston Kirjanpaino, Hämeenlinna 2011
Luettavaa 362 sivua

En ole vielä ehtinyt lukea montakaan nykypäivän suomen kielistä romaania. Kuitenkaan ei aivan sattumalta Layla sattunut käteeni luettavaksi. Olin kuullut tästä jo vuosia sitten, ehkä vuonna 2014 kurdi ystävättäreltäni. Hänet minä tunnen, meillä on pitkälti samanlainen tausta, naapuri seudulta lähtöisin. Hän oli lukenut muutaman sivun kirjasta ja oli sitä mieltä että se on huippu kirjaa. Tiedän että hänen arvostelu kykynsä en voi luottaa asiantuntevalla tasolla. Hän on ihminen, joka puhuu tunteella. 

Ostin kirjan halvalla joku aika sitten. Haluan tietää millaisilla sanoilla kuvailee suomalainen Lähi-idän ja kurdien elämää. Tässä on ollut aina suuri haaste minulle kuin muillekin kieliasiantuntijoille, löytää suomen kielestä kurdin kielen vasiteita. 

Järkytys oli minua odottamassa ensimmäisillä sivuilla. Se ei ole minulle ennestään kuulomatonta että naimisiin meno aikana tytöltä vaaditaan olemaan vielä neitsyt. Kansankielessä puhutaan ehjä immenkalvosta. Muistan vieläkin kun minua kymmenen vuotta vanhempi veli oli mennyt naimisiin hääyönä yksi nainen morsiamen  ja mieshenkilö sulhasen edustajia odottivat ulkona oven edessä siksi aikaa, kun ensimmäistä kertaa pari rakastelivat. Kun pari oli valmis, veli tuli ulos ja nainen meni sisään morsiamen luo. Sitten jonkun ajan päästä koko perhe menimme sisään ja olohuoneessa syötiin ja juotiin. 

Silloin en tiennyt tästä rituaalista muuta kuin että kokeneet nainen ja mies edustajat halusivat varmistaa, että parilla on onnellinen elämän alkua. Sitä enää koskaan en kuullut sen enempää kuin, se, että mahdollisesti ensimmäisellä yhdynnällä edotetaan tytön vuotavan muutama pisaraa verta. 

Minulla on omat kokemukset tästä aiheesta (naisen asema kurdikulttuurissa), ja ehkä jonain päivän sopivan tilaisuuden tulleen kirjoitan tästä juurta jaksain. Tämä asia ei kuitenkaan ole kurdi miehen suurinta murhe, mutta inhimillinen kohtelu ja arvostava perheen jäsenten ja muiden ihmisten kohteleminen ja paljon suuremmassa arvossa. 

Olen kurdi, mutta en rituaalien ja väärien ajatusten kahleissa, että Jari Tervon loukkauksesta kurdi kansaa kohtaan lopettaisin kirjan lukemista. Olin päättänyt lukea kirjan loppuun ja tämä on osittain kurdisisun luonteen ansiota. Olen kiitollinen jos joku kertoo minulle mitä vika minussa on. En ole bakurin Kurdistanista (Turkin Kurdistan), mutta olen asunut siellä ja minulla on ollut siellä tyttöystävä. Koskaan en unohda tytön ensisuudelman yli kahdenkymmenenvuoden ikäisenä. Kylän pikkukauppaan kauppiaan tytär. En koskaan unohda kuinka ihanasti tytön isä auttoi minua ja mahdollisti sen, että voin hänen tytärtään heidän kotona. 

Se on valitettava, että Tervo tietämättömänä kurdeista tarttunut niin ison aiheeseen. Tervosta en tiedä paljon, ja hänen on varmasti suomalaisille arvostettu kirjailija. Kuitenkaan on vaikea uskoa, että enää kiukaan pystyy astumaan Mika Valtarin jalanlelleen. Yksi Valtari ja yksi Sinuhe ja yksi Mikael Karva jalka. Matkia häntä voi, mutta onnistua siinä ei!