Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath)

 

 

 

Teos: Vihan hedelmät (The Grapes of Wrath)

Tekijä: John Steinbeck, 1939
Suomentaja: Alex Matson 1944, Tammi
Luettavaa: 442

Vihan hedelmät: nimi, joka herättää paljon ajatuksia.

Lukemani teos on kahdessa osassa. Lukeminen sujui oman tavallista tahtini hitaammin. Vahattava tekstityyli ja vaikean tasoinen suomen kieli. Hidas lukutahti ei häiritse, koska kyseessä on historiallinen romaani ja laadukkaan tasoinen suomennos.

Reilut kaksi vuosikymmentä vuotta sitten Kurdistanissa tietysti tämä teos oli hittikirjojen listalla. Syitä siihen riitti. Rojhelat Kurdistanissa jo Shahin vallan aikana Iranissa osaa korkeasti koulutettuja henkilöitä, jotka seisoivat yhteiskunnan alempi luokan oikeuksien puolesta, suosi tämän kaltaisia kirjoja. Enemmistö kansan silmissä Amerikka edusti uhkana kulttuurille ja perinnölle.

Amerikan järjestelmän vastapainoksi kommunistinen Neuvostoliitto maan pohjoisessa oli levittänyt viekkaasti verkkonsa niin siellä kuin muualla maailmassa. Suuri osa kansalaisista olivat luku- ja kirjoitustaidottomia. Kansan syväksi pettymykseksi, vain harva korkeasti koulutetuista pohjista ja tytöistä säästyivät kommunistien ansasta. Hallitsijan epäluottamuksen ja harhailevien kirjanoppineiden välimaastossa islamilainen papisto viekkaasti paimensi kansaa, käyttäen heidän vilpitöntä luottamusta korkeaa tahoa kohtaan: yläkertaan. Papisto varoitti pohjoista voimaa jumalattomuudesta ja hirmurahanahnetta länttä moraalittomuudesta. Kansan omat pojat ja tytöt taas yrittivät auttaa kansa erottamaan oikean kättä vasemmasta. Omassa vuorossaan he yrittivät teroittaa kansan mieltä kertomalla heille Imperialismista ja eroon feodalismista.

Sitä ajalta Vihan hedelmät teosten kaltaiset saivat jalan sijan kirjan ystävien keskuudessa.

Kirja alkaa hyvin yksityisen karu ja kuivaa maata kuvailemassa. Ja kirja kauttaaltaan on täynnä yksityisesti kuvailevia tilanteita, hyvien kirjojen tapaan. Paradoksaalisia kohtauksia heti tulee esiin kirjan alussa. Tuomionsa kärsinyt perheen vanhin poika on matkalla kotiin ja näin olleen voi olettaa, että uusi aikakausi koittaa, kun vihoin perhe on koossa. Kuitenkaan hänen saapumisensa myötä perhe on valmistauttumassa hyvästelemään taloa ja asuinpaikkaa ja maatilat lopullisesti. Kaikkien muiden tavoin matka kohti parempaan elämään. Kotipaikasta Oklahomasta kohti Kaliforniaan. Kyseessä on kuitenkin eloon säilymisestä.

Matkana aikana molempien kirjojen tekstin läpi, eri etapeissa jää pois joku jäsen perheestä, yksi pala kokonaisuudesta irtoa. Kuitenkin perheen tarkoitus on pysyä koossa ja jopa sitä tarkoitusta tavoitelleessa ajoittain he luopuvat jopa yksittäisten rituaalien noutamisesta: miten kuuluu haudata vainajaa, perheen jäsen. Surulliset tapahtumat seuraavat kirjan henkilöitä aina viimeistä sivua saakka, viimeistä virkettä ja lausetta myöten.

Omasta niukkuudesta, perhe jakaa aineellista muiden kanssa ja omasta sydänsuruja huolimatta, he antavat iloa kaltaisilleen.

Teoksen toiseksi viimeinen virke. Ventovieras vanhuus on melkein viimeisellä hengen vedolla. Ja nyt äiti käskee keskenmenoa kokenutta tytärtään auttamaan vanhusta. Tyttären pitää imettää vanhusta, koska maitoa muuten mistään muualta ei saa.

”Ruthie avasi suunsa puhuakseen. «Vaiti», äiti sanoi. «Suu kiinni ja ala laputtaa.» Hän paimensi perheen edellään ovesta ulos, veti pojan mukanaan ulos ja sulki narisevan oven.”

Minulle tuli mieleen oman äitini rooli perheessä. Nainen syntynyt johtamaan perhettä kriisistä toiseen, säilyttäen miehellä kuuluva isänarvoa, puhumatta sanakaan, joka voisi miestä loukata. Ja mies tukee naisensa aikeita pitää perhettä kasassa.

Lämpimästi suosittelen lukemaan.