Ohdakkeet palavat

 Teos: Ohdakkeet palavat (İnce Memed II)
Tekijä: Yaşar Kemal, 1968
Suomentaja: Eeva Siikarla, 1973
Luettavaa: 442

Memed on palannut. Pelko ja rohkeus ovat palanneet. Niin kauan kuin oikeus ei ole toteutunut. Niin kauna kuin toisten kunnioittamisella sija ei ole yhteisössä, niin pelko elää. Se ei ole hävinnyt minnekään, se on vaan siirtynyt paikasta toiseen tai silloin kun sitä tunnetaan heikommillaan, se on siirtymävaiheessa, matkalla vieläkin voiton juoksuhaudasta häviön luolaan. Menee aikaa ennen kuin se on saavuttanut täysikasvuaan. Se ei häviä kokonaan milloinkaan, tarpeen vaatiessa se herää.

Niin kauan kuin esi-isien maihin ei ole oikeutta mennä, kansa tarvitsee sanakaria. Niin kauan kuin ei ole saavutettu itsemääräämisoikeus, sanakaria taritaan. Tässä kuka muu kuin Memed voi ottaa tämän suuren vastuun hartioilleen. Ohdakkeet palavat ja se raivaa tieltään kyläläisille viljellä maata. Kerätä satoa omaan varastohuoneisiin, eikä jako mene niin, että vaiva on heidän ja sato menee agoille (kylän herroille). Mutta tämäkään ei kestä kovin pitkään kuin hävitetyn Abdi agan tilalle nouseekin toinen aga ja tilanne on vielä entistäkin pahempi. Mutta tätäkin voi hävittää, jotta sanakarin mielen rauhan vie ajatus: kuinka kauan tämä voi jatkua? Abdi aga menee ja toinen aga nousee hänen paikalleen ja jatkaa entistäkin rajuimin kyläläisten sortamista.

Kaikki myös tarvitse rakkautta, niin jopa Memed (kunpa meidän aikalaisemmekin tämän tajuaisivat). Kun kaunis, aito rakkaus herää, se vie järjen päästä.

”Seyran ei voinut irrottaa kasteensa Memedistä. Hellät, lämpimät tunteet heräsivät hänen sisimmässään, tunteet jotka hän oli kokonaan unohtanut. Kun hän katsoi Memedin kasoja, kaukainen, unohtunut lämpö tulvahti hänen ylitseen. Seyran painoi katseensa maahan, ja huomasi taas yhtäkkiä, että se oli kohonnut Memedin kasvoihin.”

Agojen rinnalle nousee myös muita uusia julmia rikkaita maan ryöväriä. Entiseltä soturilta on tullut pahempi hirmuinen tyyppi, joka kohtelee kyläläisiä pahemmin kuin aga. Sen myötä tarinassa herää toivoo, että Memedin kaveriksi myös tulee kokenut taistelija. Mutta jo ennen kuin edes ehtii tapahtua mitään todellista taistelua, toivo haihtuu kuin usvaa.

"… Idis bei odotti yhä. Lopulta hän ei kestänyt enää:
-- Arif Saim bei, Arif Saim hei …
Hän ei lopettanut lausettaan; takaa tullut luoti lävisti hänen niskansa ja tuli ulos kaulasta. Hitaasti Idris bei liukui hevosen selästä maahan, hengettömänä. Hänen kalpakinsa putosi vähän matkan päähän hänen päästään ja hänen kullanväriset hiuksensa pääsivät valloilleen pölyiseen maahan. Hänen verensä levisi laajenevaksi lammikoksi hartioitten luo, kunnes se ulottui hiuksiin ja tahri ne."

Rampa Ali toi uutisen Idris bein kuolemasta Memedille. Memedin suru oli suuri, mutta yhtä suuri oli hänen ilonsa Ramman Alin tulosta.”

Tämä varmasti minulla jää mieleen niin kauna kuin muisti jaksaa. Todella surullinen näyttämö, järkyttävä tilanne. Yksi parhaista ajan hahmoista noin vaan kuihtui, koska hän oli oikeamielinen ja reilu ihminen.

Tämän kirjan myös innolla ja janoisena luin alusta loppuun. Uskomattoman hieno käännös.

Haukkani Memed (İnce Memed)

 

 Teos: Haukkani Memed (İnce Memed)
Tekijä: Yaşar Kemal, 1958
Suomentaja: Eeva Siikarla, 1974
Luettavaa: 280

 Yksi kaikkien puolesta, ja kaikki elävät yhden varjossa. Se yksilö voi olla sellainen, joka luullee, että enemmistön eloon säilymisestään ovat hänelle kiitollisia, vaikka todellisuudessa hänestä muuta ei ole kuin taakka heille. Toisaalta on toinen yksilö, joka on oikeasti valmis antamaan sielunsa muiden puolesta. Nämä kaksi yksilöä eivät ole samasta maasta, vaikka molemmat niin sanottu ovat ihmisestä.

Haukkani Memed oli Toinen kirja Yaşarista, joka tuli luettua suomen kielellä. Kurdina minulla on ollut omat motiivit lukea tämän ja seuraavat kirjat samasta kirjailijasta. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Vihdoin olen päässyt sukeltamaan kurdien eniten ihailtu kirjailija Yaşarin tekstimaailmaan ja siinäkin vielä haastaa itseään lukemalla suomen kielellä. Yaşarin kirjat ja suomen kielen kylpy. Olin ollut optimistinen suomen kieltä kohtaan alkuvaiheesta muutettuaan Suomeen siinä mielessä: ei voi odottaa tapahtua kovinkaan merkittävää asiaa tässä kielessä. Mitä enemmän sain oppia Mika Waltarista, sitä myötä optimismisuuden sumukin alkoivat hälvenemään ja yhä kirkkaammin sinivalkoisen maan sinisyys tuli näkyville.

Ajatus nauratti, että suomen kieli on rikas kieli. En tiedä kuinka rikas suomen kieli on, mutta sen verran rikkaalta minusta tuntuu, että minulle kielen oppiminen välttämättä koskaan ei lopu. Tuntuu kuin on pieni poika, joka yrittää kivetä oikein korkealle jyrkänteelle kalliovuorelle. Mielestäni erityisesti on sellainen tunne, koska kyseessä on miltei maailmaan vaikein kieli. Koskaan ajatus itsestään ei pulppua, vaan aina se vaati miettimistä ja ajattelua lauserakenteeseen, erityisesti sanojen järjestys ja päätteitä.

Kirjan alusta aivan loppuun matka lukemisessa kulki kieliasun ihailun ja nauttimisen kautta. Tässä korostui hienon käännöksen merkitys. Ihailen kääntäjän hienoa suomennosta. Romaanin maan kulttuuri ja historialliset tapahtumat eroavat niin suuresti suomalaisesta, että helposti voisi ajatella, että on erittäin haastavaa kääntää suomeksi. Mutta tässäkin ilmeni suomen kielen vahva piirre, jonka todistanut hyvän suomentaja.

Vielä minun isäni aikana rojhelat Kurdistan (itäinen Kurdistan) puolella oli eletty tätä kylänpäällikkö aikakautta. Isäni ja muut alueen miehet ja naiset usein keroivat kokemuksiaan niiltä ajoilta. Siksi olin toivonut, kunpa sitä tärkeä historian vaihe kirjoitettaisiin muistiin, jotta nyt ja tästä eteenpäin aina voisi lukea.

Abdi agan julmat kohtelut pienelle pojalle Memedille on aivan liika. Toki se on liika kaikille kyläläisille, mutta aikuisilla on etu miettiä ja punnita teon seurauksia monta kertaa enemmän kuin kokematon nuorukainen, jo ennen ajatuksen toteuttamista. Memed päättää heittää pois Abdi agan raskas taakka. Kerran lapsena tehnyt tottelemattomuutta vielä varttuneempana hänen on helpompi tehdä toistakin kerta. Sitten uskaltaa ottaa ystävänsä mukaan ottamaan selvä miltä näyttää kaupunki. Ja seuraavaksi hankkia käsipyssy ja siten vielä rakastua kauniiseen tytön. Tyttö ei olekaan kuka tahansa tyttö, vaan sellainen, joka asetta hänet vastakkain Abdi agan kanssa.

Hieno teos, hieno suomennos.