Ja vuoret kaikuivat

 

Ja vuoret kaikuivat
Kirjoittanut: Khaled Hosseini.
OTAVA, Keuruu 2013.
Luettavaa: 412
Kääntäjä: Katariina Kaija

 

Leija pojan teoksen kohdalla voisi päätellä, että teoksen maailmanlaajuisessa menestyksessä vaikuttivat sattuma, onni ja maan sotatilanne, joka on tehnyt Afganistanista mystisen maan. Jälkimäisessä Tuhat loistavaa aurinkoa kirjassa toisaalta maailmanlaajuiset utelijat katseet naisten elämään Afganistanissa olivat syynä jatkolle. Mutta tässä kolmannessa teoksessa kirjoitus tyyli ja upea teksti veivät ensisijaisen huomioon ja tarina oli vain runko, johon oli sisällytetty tärkeitä viestiä lukijalle.

Minulle Ja vuoret kaikuivat, kirja herätti suurta huomiota kirjailijan edistystä kohtaan. Minun mielestäni kirjailijalla oli tarkat suunnitelmat rakentaa erinomainen kokonaisuus. Tarkka suunnittelu, jossa alussa oli tiennyt mitä kautta kuljettaa tarinansa ja mihin se päättää, ja vielä tämän kaiken päällä huippu ja ammattilainen viimeistely. Aivan kuin timantti varas, joka kaappaa saalista, niin siististi, jättämättä pientäkään jälkeä.

Taitavasti aloittaa tarinansa vuoren rinteeltä pikku kylästä ja siskon ja veljen välinen rakkaudesta, joka oli lujittanut äidin kuoleman seurauksesta ja se kesti halki aavikkoa kaupunkiin, Kabuliin saakka, kunnes heidät erotetaan. Ja vielä kuolemaan saakka pikku laatikko kulkee rinnalla, kantaen kauniita lapsuuden muistoja. Kuitenkaan kumpi rakkauden kantaja osapuoli ei muista laatikoon kätkettyä salaisuutta.

Ensimmäisessä ja toisessa teoksessa tarinat pyörivät vain afganistanilaisten elämässä. Tällä kertaa tarinan ylittävät rajoja paljon pitemmälle. Nyt kerrotaan myös pariisilaisten ja kreikkalaisten elämästä.
 Toisaalta tässä kirjassa tulee ilmi ainakin yksi piirre Afganistanin elämästä, joka on ollut kovasti kätketty salaisuus. Ja se on mies sukupuolten seksuaalinen asiaa. Poikalapsia on käytetty seksuaalisesti hyväksi, eikä sitä puhuttu julkisesti. Lisäksi miesten välinen seksuaalinen suhde on aina ollut tabu, johon ei ole uskallettu edes viitata.

Alle kolmen kuukauden sisällä luin kirjailijan kolme teosta julkaisuajan järjestyksessä. Tarinoiden kerronta ja kirjoitustekniikan edistykset olivat ilmeisiä. Kirjailija kirjoittaa asiantuntevasti Afganistanista, sen kulttuurista ja tavoista. Aivan mainio tapaa tutustua toiseen kansan nykyajan todellisen kuulumiseen. Tämän tapaiset kertomukset eroavat tyystin, vaikkapa suomalaisen kirjoittajan, joka kuule pizzeriassa jokunen tarinan, joka on vain suunnilleen sinnepäin ja sitten mielikuvituksen avulla lähtee sitä kehittämään teoksen. Silloin ei mitään ihmettä, että lukijalla syntyy totaalinen harha kuva toisen maan tavoista ja sitä muodostuu syrjivä asenne.

Ehdottomasti suosittelen tämän kirjan lukemista. Siinä luet tarinan mestarista, joka osaa käyttää oikeita mausteita ja huolehtii siitä, että asioista puhutaan oikeilla nimellä eikä kauheasti liioitelleen.

Tuhat loistavaa aurinkoa

Teos: Tuhat loistavaa aurinkoa.

Kirjoittanut: Khaled Hosseini.

OTAVA, Keuruu 2008.

Luettavaa: 399 sivua.

Kääntäjä: Kristiina Savikurki.

Tuhat loistavaa aurinkoa on kirjailijan toinen teos Leija pojan jälkeen. Ensimmäinen kirjansa levitti kirjailijan mainetta jo räjähdysmaisesti kautta Yhdysvaltain ja Eurooppaan.

Edellisen kirjan kitkaisen lukukirjan jälkeen tunnetaso oli sen verran alainen, että suhteeni lukemiseen kaipasi lohtua ja jälleen välien korjausta. Siksi kirjapinosta pöydällä kippasin tutun maailmaan, jonka ovet auringon kotikunnille avaa Khaled Hosseinin taikakynä.

Ajat sitten elin vaiheessa, jolloin henkisesti enempää ei ollut yhtään varaa lukea Lähi-idän kurjaan oloon tarinoita tai ylipäätään mistään ikävistä asioista. Jopa tietyt musiikki ja elokuvat nostattivat voimakkaat, uuvuttavat tunteet pintaan. Tiesin että sieltäpäin tulee paljon aarteita, myös sen, että enemmin tai myöhemmin palaan niihin juttuihin. Tänä aikana lukemalla saan voimaa, jaksamaan jopa pilviset synkät elämän päivät.

Voiko olla parempi tapaa antaa tietoa maan historiasta kuin kirjoittamalla romaani. Tässä tarinassa erinomaisesti kirjailija tuo esiin naisten elämää Afganistanin sotaisesta maasta, joka on ollut sotatanner vuosikymmenin. Tarina on todella koskettavaa. Siinä kuvaillaan kuinka naiset sinnittelevät pysymään elossa ja aina pyrkimys vain eteenpäin, vaikka se koko yritys onkaan vain kangastus. Kuten Puhdistus kirjassa, myös tässä teksti onnistuu viemään maalin tarkoituksena siinä, kun kuvaillaan miesten julma vallan käyttöä. Mies lukijan asemassa tunsin suurta vihaa miehiä kohtaan, jotka ovat jääneet kauas inhimillisyydestä.

Toisaalta teksti oli nautittavaa lukea. Johdonmukaisen ja helposti seurattavaa teksti. Nostan hattua suomentajalle. Ihailen suuresti kääntäjän taitoa saada aikaiseksi mahtavan käännöksen. Aivan kuin alkuperäinen teksti olisi kirjoitettu suomeksi.

Suosittelen ehdottomasti.

Talo moskeijan vieressä

Teos: Talo moskeijan vieressä
Kirjoittanut: Kader Abdolah
Bazar, 2011

Viime vuonna luin käännetyn ison romaanin: Kankea, raskas ja hankalaa. Vuoden alussa myös luin myös hollannin kielestä käännetyn romaanin: alusta asti makea, puoleensa vetoava, helposti lähestyttävää ja upea kirjoitus tyyli.

Kirjailija kirjoittaa historian romaanin helpolla kielellä, joka saa lukijan uppoutumana, kuin vasta oppinut uimari suomalaisella lämpimässä järven vedessä on onnistuneen itse romaanin puoli. Mutta sujuvaa käännös, joka siunaa lukijansa unohtumattomilla lukuhetkillä, kuin suloinen neitoinen antaa kaulasuudelman jännittyneelle kokemattomalle pojalle, on paratiisin kuvan toinen täydellinen puoli kirjasta. Sanana kuvaamattomalla tavalla talo moskeijan vieressä romaani palkitsi minun lukuhetkiäni. Tämä on sellainen kirja, jonka haluan vielä jossain vaiheessa sukeltaa sen sivuihinsa ja koristaa kuvitteellisen taloni seinät sen lauseilla.

Kirjan nimen perusteella koskaan en ollut halukas ottaa kirjan edes käteeni. Hollannissa 2012 kuulin kirjailijasta, joka on tämän kirjan kirjoittanut, mutta silloin koskaan en tiennyt mistään hänen kirjoistaan. Kerran olisi ollut mahdollisuus häntä tavata Eindhovenissa taidetapahtumien viikolla, mutta ei kiinnostanut. Sattumalta kuuntelin hänen haastattelunsa BBC-persian TV:llä. Hänellä oli paljon mielenkiintoisia mietteitä. Heti haastattelun jälkeen netistä etsin hänen teoksiaan. Ainoastaan hänestä tämä yksi teos on suomennettu. Harmi harmi harmi. Vielä enemmän harmittaa, että aikoinaan en oppinut hollantia, että nyt lukisin suoraan alkuperäisellä kielellä.

Ainoa ongelma minulle oli kirjassa mainitut nimet. Nimet jopa minulle olivat vieraita, ja tämä johtui kirjoitus asusta. Agha Džanin, en millään osannut lukea oikein. Sitten itse vaan päätin, miten sitä siellä Iranissa kutsutaan. Ja sama tilanne muiden nimien kanssa.

Hänen nimensä tulee siitä, että hänen kaksi kurditaustaista vankila ystävää teloitettiin Iranissa. Myöhemmin vapautettuaan hän kirjoitta ensimmäisen kirjansa vielä ollessaan Iranissa. Kustantaja / julkaisija kertoo hänelle, ettei ole mahdollista julkaista kirja hänen oikealla nimellänsä, vaan pitää keksiä muu nimi. Hän muista kurdi ystävien nimet, joille oli luvannut koskaan ei tule unohtamaan heidät. Kader Abdolah, lääkäri ja insinöörin kurdi ystävien nimet. Siksi hän edelleen käyttää kaksi osaista nimeä.

Tämä kirja oli upea uusi aloitus tälle vuodelle. Minun oli vaikea laskea kirjan alas. Upea kirja.