Teos: Nuori Johannes
Kirjoittanut: Mika Waltari
WSOY. Juva 1981. Kolmas painos
Luettavaa 443 sivua
Nuori vailla nimeä, mutta ulkonäöltään jokaisen naisen unelma mies. Tarinan alkaa siitä, että nuori mies kävelee halki maaseutua, keskellä maalaisten kiireisintä työaikaa. Alku lauseet kirjan alussa vievät lukijan mielikuvitusta mukaan kauniiseen maaseudun maisemiin, mutta siivet ovat liian heikkoja kantamaan herkkämielen runoystävän. Pian vastaan iskevät kovan filosofiset sanat, jotka palauttavat lukijan mielen maan pinnalle.
Lukijana odotin, että runokieli vielä saisi jatkuvaa, vaikka moniin sivuin määrää. Niin kuin miesten tapaa kohdella tyttöystävää, kun kohtelee tyttöä seuraten oman mielikuvituksensa mukaan, eikä tahto nähdä tyttö sellaisenaan kuin hän on todellisuudessa.
Nuori mies ilman mitään päämäärä kävelee maata pitkiin. Matkalla eksynyt tai paremmin sanottuna ajautunut kenties puolivahingossa yläluokkaporukkaan alueelle. Iloisia miehiä ja naisia altaassa uivat ja hän jää ihailemaan maisemaa. Nuorehkon kiinnostus kohdistuu porukasta naishenkilöön, mutta ei kuitenkaan itse puolialastoman naiseen, vaan hänen kädessään kirjaan. Hän onnistuu tutustumaan naiseen ja todellisuudessa tämä on ovi suuren maailmaan ja kaikki alkaa juuri tästä.
Kirjailija kirjoittaa historiaa romaani muodossa. Waltarilla on mielessä kertoa lukijoilleen kristikunnan ajanjaksosta, joka on kenties kuumimmasta tapahtumista Eurooppaan historiassa. Onko kirkko niin pyhä paikka kuin kautta historiaa on väitetty? Onko papisto aito hengellinen elin, joka olisi valittu jumalan taholta? Miten maan päällä kirkon asiat on saatu järjestyksiin, kun itse nämä niin sanottu hengellismieliset miehet joutuvat riitaisissa keskusteluissa määrittelemään, mitä on Pojan, pyhän hengen ja Jumalan osuus pyhyydestä ja vallasta?
Se on Mika Waltari, joka rohkeasti tartu asiaan ja taitavasti kirjoittaa välillä yksityiskohtaisesti tapahtumista. Firenzen kirkolliskokoukset jatkuvat kuukausi kaupalla lopulta tuloksetta.
Aikaisemmin koskaan en ollut päässyt lukemaan kutenkaan kirjoja keskiajan kristikunnan ja kirkon sisäisestä tilanteesta, vielä sellainen, joka käsittelee ristiretket.
Kirja on historiallinen romaani ja kirjaa lakeassaan koko matkan aikana voi kuvitella mielessä, että Waltari tekee väsymättömästi ahkeran tutkintatyön kirjastoissa. Kirjassa tule historiallista tietoa kirkon sisäpiiristä, lännen kirkon alaisuudessa sotilaiden kohtelua Eurooppaan maissa, turkkilaisten historiasta ja kreikkalaisesta.
Tässäkin teoksessa kuten Mikael Karvajalka kirjassa päähenkilön tiedonjano vahvasti tulee esiin, ja tämä on mielestäni itse Mika Waltarin oma persoona.
Kirjassa on vieraita sanoja kuten, visiiri, Soliman, osmanien, sipahit, joita kyllä minä ymmärsin, koska ne ovat minun äidinkielestäni. Toisaalta ajattelin, että ymmärtävätkö kaikki suomalaiset niitä?
Olin lähellä Kirjan loppua, mutta niin monta juttua oli jäänyt auki, että lukijana en ollut valmis lopettamaan. Vasta luettuani kirjan muista lähteistä luin, että itse asiassa Johanneksen varsinainen kirjaa vasta on toisessa teoksessa nimeltään Johannes Angelos. Onneksi sitäkin kirja löytyy omasta kirjahyllystäni. Ilmeisesti Waltari edes ei ole ollut halukas julkaisemaan tämän Nuori Johannes kirjan, vaan muut ovat päättäneet niin tehdä.
Upea kirja, paljon historiallista tietoa ja kirkon taustaa.
