Ukkosenjumalan Poika

Kirjan nimi: UKKOSENJUMALAN POIKA
Kirjoittaja: Arto Paasilinna, 1984
WSOY, Juva 1985
Luettavaa 262 sivua

“Suomalaisten taivas on vanhempi kuin koko muu maailma, ja suomalaisten jumalat ovat vielä sitäkin vanhempia. Mitkään muut jumalat eivät ole niin vanhoja. Vanhin kaikista on Ukkosenjumala, joka on niin vanha ettei mitään ollut vielä valmiina eikä yhtään jumalakaan syntyneenä, kuin hän jo oli melkein yhtä vanha kuin nyt. Ukkosenjumala on paitsi vanhin, myös ankarin ja voimakkain. Hän on paras.”

Tarina alkaa hauskoilla ja yksinkertaisilla lauseilla. Kirja muuten on hauska alussa siinä mielessä, että Paasilinna kirjoittaa esipuheen. Koskaan en ollut nähnyt romaania, jonka alussa olisi ollut esipuhe tai alustava teksti. Sellainen että, kirjailija heti alussa paljastaisi mistä tulee kertomaan. Minua vähän epäilytti, pitääkö esipuhetta ylipäätään lukea, vai onko romaani niin monimutkainen, että siihen pitää olla alustava teksti. Pidin sitä kohta romaanin heikoiksensa vielä siinä alku vaiheessa. Mutta kyllä tuo ajatus oli paha erehdys. Luettuaan sitä esipuhetta ja vielä eteenpäin kirjaa, tajusin, että se oli aivan paikallaan.

Suomalaisten muinaisista jumalista silloin tällöin olin kuulut. Ehkä eniten tutuimmat ovat Tapio, Ukko, Ilmari ja vastaava, koska myös tänä päivänä nimien muodossa ovat käytössä.

Kuten muiden suomen kielisten kirjojen kohdalla, ennestään minulla ei ollut mitään tietoa Ukkosenjumalan poika, kirjasta. Tiesin sen verran, että kyseessä on huumorilla maustettu fiktio romaani.

Taivaissa jumalat ovat huolissaan suosiotan romahduksesta Suomessa, siksi päättävät lähettää edustajan maan päälle. Myös maan päällä ainakin joku on huolissaan ihmisten törkeistä käytöksistä. Jumalien kokouksessa valinta osuu tietysti Rutjaan, Ukkosenjumalan pojan kohdalle. Rutja siirtyy maanpäälle antiikkikauppiaan Sampsa Ronkaisen metsään. Rutja vaihtaa olemusta helsinkiläisen antiikkikauppiaan Sampsa Ronkaisen kanssa, koska hän ei voi toimia kummallisella jumalisella ulkonäöllään olemuksellaan.

On monta tapaa tuoda esiin tosi asioita, ja huumori on epäilemättä yksi parhaista. Kun töissä jatkuvasti joutuu tekemisiin erilaisten ihmisten kanssa, huumori on yksi tapaa rentouttaa ilmapiiriä. Tietysti suomalaisessa työpaikka kulttuurissa huumori aina ei toimi. Joskus sitä jopa voi seurata ongelmia. Mutta onneksi tämä seikka ei ollut jäänyt huomiota muinaisten suomaisten jumalilta, siksi luotiin Arto Paasilinnan tälle kansalle.

Paasilinna tässä kirjassaan ravistelee suomalaista yhteiskunta ja käyttäen huumoria ottaa esiin oikeita asioita. Ahkera kauppias, joka on piiritetty erilaisilla ihmisillä. On hyväksi käyttäjiä perheen jäseniä, laiska sukulaispoikaa ja uskomaton nalkuttaja ikuisesti yksinhuoltaja nainen. Hän kuvaa erinomaisesti meidän ympärillämme olevista ihmisistä. Tuo huumori antaa voimia meille voimaa sietää näitä vaikeita ihmisiä.

Kenties huumori on ainoa tapaa haastaa ihmiskunnan saavuttamat suuret edistykset, kuten lääketiedettä. Ihminen kun paiskii töitä konemaisesti, kenties vain jumalilta tullut ihmeteko saa hänet palamaan maan pinnalle ja ihmisen aistit taas pelaamaan.

Kirjan lukeminen ei saanut minut miettimään taikauskoisuutta tai epäjumalien palvontaan, vaan huomamaan ihmisten julma kohtelu ja hyväksikäyttöä toisia. Kirjailijalla on mieletön hauska mielikuvitus. Se vaan lentää kirjaimellisesti maan ja taivaan välissä.

Arto Paasilinna kuoli pois lokakuussa 2018. Olen katsonut hänen haastattelujaan. Hän itse ei nauraa, mutta oikeastaan usein hauskoissa kohdissa olen kuvitellut hänen hauskana kasvonsa mielessäni, vaikka hän ei nauraakaan. Kirjassa on monia todella hauskoja kohtia, joista lukija ei voi olla nauramatta rohkeasti ääneen, ja näinkin pitää tehdä. Yksi parhaista on kohta, kun Sampsa ja yksinhuoltaja kantavat sängyn kotiin.

Mikäli vielä et ole lukenut, lue sen ihmeessä, suosittelen ehdottomasti.