Kirjoittaja: Mika Waltari, 1937Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo 1953
Luettavaa 234 sivua
”Oli jotakin sydäntä särkevää tuossa yksinäisessä takissa, joka riippui puunoksasta halonhakkaajan nostamana. Työpäivä oli päättynyt ennen aikojaan. Nuo kädet eivät enää koskaan heiluttaisi kirvestä.”
Tähän menneessä olen ehtinyt lukea muutama Mika Waltarin kirjoista. Hänellä on oma tapansa kirjoittaa. Minun ei ole helppoa puhua hänen teoksistaan, sillä hän on kirjailijoiden kirjailijan luokkaa. Uskallan kuitenkin puhua jotain lukemani hänen kirjoistaan, pitäen mielessä tosi seikkaa, että hän kirjoitti kirjojaan, lukujoille luettavaksi ja minä kuulun lukija kuntaan (heikko lukijakuntaan).
Vieras mies tuli taloon, nimi on huomioon herättävää. Kirja alkaa nimensä mukaisesti: tuntematon mies astuu taloon. Heti alussa tulee vastaan suomalainen kulttuuri. Vieras tervehtii talon väkeä saavuttuaan sisään. Kukaan asukkaista ei käynyt avaamaan ovea vieraalle, eikä kukaan oikeastaan vastannut hänen tervehdystään.
Tuttavapiirissä tästä asiasta puhuin yli 70 vuoden ikäisisille suomalaisille, ja heillä oli tässä oma kohtaisia mielenkiintoisia kokemuksia lapsuuden ajoilta. Hiljainen naapuri äijä tuli taloomme, aina istui oven lähellä ja söi mitä oli tarjolla, eikä koskaan osallistunut keskusteluun, todella harva puheinen. Sanoi 83 v rouva.
Kurdi kulttuurissa kautta aikojaa ollut tapana, että vieras kun asuu pihaan ääneen huudahtaa tervehdyksen, jolloin talon väki tulee vastaan.
Romaani kuvaa kaunista ja viehättävää suomalaista maalaismaisemaa. Olen utelias tietämään tarinan jokaisen henkilön taustaa. Talossa on isäntä alkoholisti mies, emäntä, vanha mies ja nyt vieras mies liittynyt joukkoon. Kirjoittaja yrittänyt tuoda esiin monia kohtia suolamaisesta elämästä. Rakkaus tai lojaalisuus kuvaavat erinomaisesti kirjan teema. Romaanissa suomalainen nainen on merkittävässä roolissa. Nainen näyttää esimerkillisen mallin lojaalisuudesta, kun tekee suuren uhrautuvaisuuden kelvottoman aviomiehen eteen. Myy kaiken isältään perintöään ja kaupunkilaisena muuttaa maalle ja ostaa maa.
Aivan kaikki neljää tulevat vahvasti mukaan tarinassa. Neljän ihmisen tarina on saatu taidokkaasti koottua yhteen romaanin. Neljän ihmisen tarina on nivottu nerokkaasti yhteen suht pienessä kirjassa. Iäkäs isäntä kaipaa ahkeria maalaistalon jatkajia. Vieras mies, joka on ahkera työntekijä kaipaa, osaa rakentaa ja antaa toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Kaunis ja sinnikäs nainen ahertaa rakkauden ja perhe elämän toivossa. Juoppo ja kelvoton mies on ilon pilaaja käyttää uskollista vaimoaan kaiken tavoin hyväksi.
Uskollisesta naisesta syntyy kuva kuin hämähäkki, joka osaa taidoillaan rakentaa ja pyydystää, ja kuin perhonen jakaa rakkautta niityn kukkien kesken. Siksi hän itse tuoksuu aivan mitä kaikkia ihaninta kukkien tuoksua.
”Mies ei liikahtanut, vavahdustakaan ei paljastanut hänen tunnetaan. Mutta sydän löi rajuin, väkevin sysäyksin, sydän löi hänen rinnassaan kylkikuita vasten salpaavin lyönnein ja nämä ja nämä lyönnit välittyivät käsivarren suonista paidan lävitse, paidan valkoisen hihan lävitse naisen sormiin ja sormista hänen ruumiiseensa, paljasta käsivartta myöten hänen ruumiiseensa, niin että jokainen lyönti vavahdutti autuaasti naisen sisintä, sitä salaista, mikä oli puhjennut hänessä ja tehnyt uudeksi ja koskemattomaksi hänen sadat kerrat surmatun ja häväistyn ruumiinsa.” (s. 74)
Mikä kaunis teksti rakkauden tunteesta. Tämän kaltaiset kohdat värittivät kirjan kukkaisten värein, näitä kappaleita tuli luettua enemmän kuin kerran.
Kirjassa on myös todella ikäviä kohtauksia kuten juoppo miehen väkivallan kohtelu vaimoaan. Ainakin yksi sellainen kohtaus, joka todennäköisesti kuvaa miehen raiskuutta vaimoaan. Kohtaus on kuvailtu aika salaperäisesti, mutta erittäin vahvasti kuvaava järkyttävä kohtausta.
Viimeiset kolme sivut tuli luettua koko ajan kyynelet silmissä. ” Oli jotakin sydäntä särkevää tuossa yksinäisessä takissa, joka riippui puunoksasta halonhakkaajan nostamana. Työpäivä oli päättynyt ennen aikojaan. Nuo kädet eivät enää koskaan heiluttaisi kirvestä.”
Ikävä loppu, kuitenkin jotain totuutta elämästä. Toivoa jälleen uusiutumisesta. Nainen jälleen palaa kotimaisemiin, elämä jatkuu, mutta ..
Tässä kirjassa oli mielestäni enemmän romanttinen ja herkkää rakkauden tunnetta kuin kirjassa rakkaus vainoaikaan. Tätä suosittelen ehdottomasti, ellen minä ole vihoviimeinen, joka tähän asti on tämän lukenut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti