Ihmisen ääni Mika Waltari

Kirjan nimi: Ihmisen ääni Mika Waltari: nöyryys – intohimo
toim. Ritva Haavikko
WSOY 1978
Luettavaa 228 sivua

Lähteiden mukaan Ihmisen ääni on WSOY:n julkaisema kirjasarja erilaisista henkilöistä. Olen nähnyt vain tämän, joka koskee Mika Waltaria. Viime kesänä Salon torilta olin ostanut edullisesti tietämättä siitä etukäteen mitään sen taustasta. Alussa Waltari nöyrästi ja kauniilla sanoilla osoittaa kiitollisuutta kirjan kirjoittaja kohtaan, ja sanookin, että toimittaja on yhtä vahvasti kuin itse Waltari tämän kirjan takana.

Minulle kesti hetki lähteä mukaan jutussa, koska oli hieman hämmentävä, että kenestä nyt on kyse? Onko toimittajan juttua vai puhuuko Waltari itsesään. Myöhemmin käsitin asian niin, että Waltarista huokuu vahvasti suomalaisuus piirre. Mielestäni suomalaisen yleisen kansanpiirteeseen kuulu, että he eivät osaa puhua omasta elämästään kovin värikkäästi.

Alku osa kuitenkin Waltarin lapsuudesta. Synkkä ja hämärä tarina lapsuus ajalta, kun isän huomio enemmän kohdistuu vanhemman veljen kuin pienemmän pojan Mikaan. Ja sitten lapsen näkökulmasta ikävä isän kuolemaa. Jossain määrin kuitenkin tuli esiin Waltarin lapsuus elämää, vaikka lyhyesti.

Olisin toivonut vähän enemmän elämän tausta tietoa, erityisesti kun on kyse kirjailijoiden kirjailijasta. Ei tarvitse kerskailla, mutta kirjailija, joka on kirjottanut Sinuhe Egyptiläisen, Mikael Karvajalan tai Mikael Hakeimin saisi puhua ylpeämmin itsestään. Toisaalta ottaen huomioon suomalaisen kansakulttuuri tausta, hän on elänyt aika, jolloin ei osattu ylistää itseään kovin rohkeasti. Tässä asiassa Arto Paasilinna puhuu vapaammin ja rohkeammin itsestään. Mielestäni heillä on puhumisen vapaus, kuten Raamatun Timoteus kirjeessä sanotaan.

Kirja on erityisesti kiinnostavaa kirjoittamisesta kiinnostuneille. Sehän sisältää valtavasti arvokkaita ajatuksia, jopa voisin sanoa todella viisaita ajatuksia. Sen viisauksista aina voi ammentaa ajatuksia. Tuli mieleen kääntää kurdiksi, ainakin suurin osaa keskiosan kirjoituksia.

Vaikka kirjassa Waltari puhuu suurelta osiin kirjoittamisen taidoista, mutta kirja ei ole varsinaisesti kirjoittamisen opas. Kuten hän mainitsee, on kirjoittanut erikseen oppaan kirjoittamisesta, ja nähtävästi Kalle Päätalo myös hyötynyt siitä.

Itselläni kirjaa sisälsi valtavan arvokkaita ajatuksia ja varmasti tulen lukemaan vielä moneen kerran joitakin kirjan jutuista. Toimittaja on antanut teemoja ja Waltari puhunut niistä. Ahkeran lukeminen kuulu kirjoittamisen taitoon, kuten Waltari itse näin on tehnyt. Mutta hän mainitse, että lapsena joku hänen kaveristaan oli erityisen ahkera lukemaan.

Kaikilta osin kirja on erinomainen ja jos kiinnostaa kirjoittaa itse, tämä kirja on ehdottomasti sisältää ainutlaatuisia ajatuksia.